Onks se normaalia et haluais vaan poikkasta välit kaikkien kanssa. Juoda teetä ja kuolla yksin?
Ei sil etten rakastais ketään mut välil olis vaa parempi ettei satuttais muita edes päänsä sisäl.
Onks se normaalia et haluais vaan poikkasta välit kaikkien kanssa. Juoda teetä ja kuolla yksin?
Ei sil etten rakastais ketään mut välil olis vaa parempi ettei satuttais muita edes päänsä sisäl.
Menin jossain puol 3 mais nukkuu..
Myöhätyin koulusta..
Nukahin tunnilla..
Enkä mä halua mennä ruokailuun koska joutuisin kuitenkin syödä yksin.
Mulla alkaa fysiikka 1 seuraavaksi ja mä kuitenki vaa nukahan sinne..
Vois käydä ostaa kahvin se auttaa..
Mä vaan pelkään et ahistun koska mul on tänää matikkaa ja fysiikkaa enkä ees pääse koulun jälkee nukkuu koska sosiaaliset suhteet.
Just vhän aikaa sitten puhuttiin poikaystävän kanssa kuolemasta.
Siitä kuinka mä pelkään sitä ja hän ei.
Itse kuolemaa mä en pelkää..
Vaan sitä et mitään ei oo enään sen jälkee vaa sä oot yksin.
Pienenä mua helpotti että mulla oli aina nukkumaan mennessä pehmolelu koska mä vihasin olla yksin (vihaan vieläkin)
Ja kun muut on aina tykännyt et niitten vanhemmat lukee niille ilta satuja mä tykkäsin ääni kirjoista koska sit sain nukahtaa tuntematta oloani yksinäiseksi.
Sit kun mul on kysytty miks hankin hamsterin no mm. Etten olisi yksin kotona kun mutsi oli myöhään töissä ja et vois nukahtaa juoksupyörän ääneen mikä muita rasittaa mut on mulle kotoisaa.
Mä muistan ku olin pieni ja mutsin olessa iltatöis inhonnu.. Jopa pelänny kotona yksin olemista (mul oli hyvä mielikuvitus)
Oon joskus salee itkenykki sitä kuinka yksin mä oon täs isos maailmassa ja mua oikeasti pelottaa monikin asia.. Ei välttämättä koko ajan tai niin huomattavan paljon mut silti. Tulevaisuus ny ensinnäki.
Mut mun pointti oli et nyt haluaisin vain käpertyä mun poikaystävän kainaloon nukkuu tai parhaan kaverin mua lohduttelemaan öitä.
Oon rebel enkä usko ebolaan..
En mä haluu uskoo et just ku mun elämä on kääntyny raiteille enkä koe nii pahaa oloa ni elämä tulee vastaan ja sanoo "vittu ei sinä ja kaikki ihmiset joita rakastat kuolevat mahd. Ebolaan vuoden sisää" kiitos elämä tätä mä tarvitsin.. Miks synnyin?
Tää kulunut kysymys.
Nyt joudun sit kärsii uudel taval mahtavaa :3 :'D
Mun ruumiilla oli pakottava tarve kävellä keittiöön.
Ottaa veitsi ja lukita itteni vessaan.
Istuin siel vessan lattialla pitäen veistä mun ranteen pääl painettuna miettien et "miks mä aijon tehä tän? Mullahan on kaikki niin hyvin atm"
Mä viiltsin mun rannetta ja käsivarretta
Intialaiset veitset eivät ole viiltelyä varten ei se satu tarpeeks..
Kävelin takaisin sohvalle pettyneenä etten saanut tarpeeksi kipua aiheitettua.
Jälkikipu tulee ja tajuan miksi mä tein sen.
Se turruttaa sen hetkisen ahdistuksen
Kun sun sisäl oleva kipu on niin voimakas et oot valmistekee sen ruumiilliseks et se olis ees hiukan siedettävää...
Kiitos
Että mä tunnen kipua ..
Muistatko kun olit vielä lapsi?
Kun väsymys alkoi painaa muttet itse tiedostanut sitä ja vaikka kiukuttelit aikuisia vastaan,sinut silti pistettiin nukkumaan.
Muistatko kun itketti?
Ja joku oli aina paijaamassa päätä tai puhaltamassa pipiin, iltaisin siihen oli hyvä nukahtaa.
Olit turvassa vaikka pahalta tuntui?
Kaipaan sitä toisinaan..
Sitä että joku odottaisi sun vierellä paijailen sun päätä että nukahat ja kertois kuinka kaikki tulee olemaan okei, sillä huomenna olisi uusi päivä.
Nyt näin vanhempana sitä ei tunnusta välttämättä edes itselleen koska pitää olla vanha,vahva
,itsenäinen jne.
Mutta välillä sitä toivoisi että elämä olisi yhtä huoletonta kuin silloin neljävuotiaana kun ainut asia mikä harmitti oli kun sut pistettiin nukkumaan vaikka leikki oli kesken..
Tämä saattaa olla mm. Se syy miksi vanhemmiten sinä vain romahdat sänkyyn koulu/työ päivän jälkeen.
Olet kokenut niin paljon että uuvut vuosi vuodelta nopeammin ja nopeammin eikä kukaan ole paijaamassa päätäsi.
Lopulta me kuolemme tähän elämän taakkaan ja kaikkeen kokemaamme koska emme ole saaneet levätä tarpeeksi joten kuolema valtaa hitaasti väsyneen kehosi....
Joten tehkää ystävällenne,lapsellenne,puolisolle tai vanhemallenne palvelus ja pysähtykää paijaamaan hänen päätään.
(Kuulostaa oudolle i know mut feels atm)
Kaiken näköisiä käveleviä seurauksia,
kattoo mua: Mitä siinä? Henri, mikä meininki?
Oot sä vitun sekasin, ku et oo niiku ennenki?
Hei,hei,hei. Ensinnäkin mä en ole Henri
Ja sä et oo mun frendi, ja miten nii ennenki?
Kuka vittu sä ees oot, onks meillä jotain yhteistäki?
Painu vittuun, pelle. Mistä mä ees tunnen sut?
Ok, pyyhin sen, samoin kun mun numeron.
Mitä mä voin sanoa, mitä en ois jo sanonu.
Mä oon kaiken sanonu, ni vittu antaa olla.
Sä voit jatkaa tolla, me ollaan jo täällä ja pysytään
jos tarviit ohjeita tuu kysymään.
Yks. Jos kala onki pee, eka vaihetaan veet.
Kaks. Mut se ei auta vittuukaan, jos se itte kusee.
Painu vittuun, painu vittuun
Painu vittuun, painu vittuun
Painu vittuun, painu vittuun
Painu vittuun, painu vittuun
Ja mä sanoin sille!
Voitteks te painuu vittuun, hei
Voitteks te painuu vittuun, hei
Voitteks te painuu vittuun, hei
Vittuun täältä!
JUJU - PAINU VITTUUN
Välil tulee mietittyy. Et Oonks mä oikeesti täs dösäs vai teenkö mä kuolemaa jossain katuojassa -15°c asteessa.. Mä toivon sitä toista vaihtoehtoa.
Naurakaa vaan.. Pitäkää hauskaa ja unohtakaa se että mä kuolen hiljaa. Täti tuli inffoo et mul saattaa olla veren myrkytys mut vittuako mua kiinnostaa.. Se olis ait ollu jo vhän aikaa et ei mul olis toivookaa pelaatuu.. Hueh... Mut joo eläkää te elämäänne sil välil ku kuihdun pois..
Onks elämäs sit oikeastaan mitään nautittavaa? Koska kaikki on illuusioo sun päässä .. ei kukaan oikeesti sua rakasta kaikki on vaan sun päässä. Sun aivot vaa haluu et ajattelet niin et sust tuntuis että joku oikeasti välittäisi. Ja ku ne sanoo et khyl sä oot iha sopiva ni vaikka mä rakastan niitä ja uskon nii toisaalt en koska välil must vaa tuntuu et kaikki valehtelee mulle sillä jos elämäkin jo itsessään on jo vale. Ei kukaan voi puhua totta....paitsi lapset ehkä...
Ollaan koulun takia kuvaamas ulkona ja mun pitäis keskittyy mut onks se normaalia et ainut asia mitä ajattelen on et vois juosta tien yli ja jäädä auton alle et kuvatkaa se .
Kun et voi kertoa mikä sulla on edes sun parhaalle ystävällesi.. Niin mikä mulla on?
Haluun pois .. Pois täältä... Pois kaikesta.. Ja olla
yksin.
Älkää rakastako mua et voisin mennä kotiin nukkuu ikuist unta.
Nyt joku tota kuvaa katottuaan miettii et taas näit teini angstei ja emoi....
Mun tarkiitua ei oo viiltää syvään vaan niin et jälkeen päin sattuu .
Viiltäminen tuntuu ilkeeltä mut paras tunne on ku tunnet sen tuskan jälkeenpäin sun ruumiissas.
Huoh...
Haluun kärsii sen minkä oon ansainnukkin.
Tymin asia mit oon ikin tehny on ollu viiltelyn aloittaminen koska sitä on vaikeempi lopettaa ku alottaa.
Väil pitää vaan päästä pois rauhoittuu ja tää kalliol oleminen on atm täydellistä.
Mä nään kaikki mut kukaanei huomaa mua.
Tai no ehk vaan tän puhelimen valon..
Mulle on tullu viime aikoina ahdistuneisuutta enemmän..
Olin kävelemässä kotiin,mutta mieleni teki koko ajan vain mennä siihen asfaltille makaamaan katsomaan tummaa tähdetöntä taivasta.
Ei.
Mun ruumiilla oli tarve päästä maahan edes istumaan polvet koukussa ja sulkemaan silmät sillä tää maailma pyörii muutenkin päässä aika ajoin.
Huimausta ja väsymystä.
Kofeinia ja lääkkeitä.
Masennusta ja iloa.
Yksinäisyyttä ja pohdiskelua.
No kuten näätte mun jalat on kinda paketis koska vesirakkulat palohaavojen pääl :c
Mut vähän niikuin häädettiin mun enon luota ja käskettiin syömään.
Noh minä ja mun kaveri oltiin sillein et "vitut" ja lähettiin kävelee kuumaa asfalttia pitkin uimapaikalla.
Ainut vain että mulla ei ollut kenkiä jonka seurauksena mun jalat palo/kulu = palohaavat (3kpl) molemmis jalois :00
Nyt jää tää käveleminen joksikin aikaa mut tuskin näil kauan kestää parantuu :3
Jellou peo (ples).
Get the joke? Me either :)
Joten tämä päivä on ollut äärimmäisen vituttava lievästi sanottuna.
Kukaan ei kuuntele mua , kaikki pitää mua kusipäänä ja tiiättekö mitä? Mua ei edes kiinnosta sitten vitun vertaakaan.
Jos pyydän ihmisiä jättämään mut rauhaan ja olemaan puhumatta mulle ja ne silti tekee sen kaiken päin vastoin .. Niin kuinka ne voi odottaa multa jotain hyvää käytöstä jos mun omat fiilikset on vittusaatanaa?
Musta ajatellaan et oon jku lellitty pikku kakara ja kaikki on sillei et yh.. Jos haluut rahaa niin tee duunii ja toi ei oo tajunnu oiken rahan arvoo ku se on aina kuluttamassa sitä mut ei ikin tienaamas...
Ei vittu mä pimahin sil 1) olisitte ajatellu kakskertaa ennenkuin hankittel lapsen tai olisko sitä ehkäsyy kanttinu käyttää?????
2) mä olen käynyt duunissa ennenkin ja oon ajatellu hankkii kesäduunin ennen loman loppua et saisin enemmän rahaa .
3. Mulla on 100€ tilillä jotka ajattelin käyttää etren tarttee mitää teiltä muuta kuin kyydin kylille jka on noin 15 kilsan pääs.
(Oon siis landel)
Ja parast on et nää kaikki elää tääl niiku jossai vitun puuhamaas ja ruoka pöydässäkin ensin Ilmoitetaan mitä ajottaan ottaa ennenkuin otetaan sellaisel todella iloisella äänellä että: "Minäpä otan salaattia..mmm .. Se on oikein hyvää ! Otatko sinäkin? Entä sinä? " (ja se hiano fakta on että salaattia pitää tarjota kun kaikki siihen itsekkin ylettäisivät) huoh..
Ja sit mua syytetään kaikesta...
Esim. Mun serkku ei uskaltanut tulla uimaan kun pelkäsi ettei saisi tulla mun mukaan takas meidän enollo yöks.
Sanoin sille et miks se ei sais?et mulle o ihan sama mitä se tekee.
Ilmoitin tädille siit ihan kasuaalisti autos et mun serkku oli pelänny jtai sellast..
Täti rupee heti pätee et : noh eiks sun kannattais rakentaa sellaiset suhteet sun serkkuun ettei sitä pelottais lähestyä sua..
Mun facedeskpalm level oli over 1000..00
(Mulla ja mun serkulla on parhaimmat välit like ever)
Tai jos mul on kaveri mukan nii mutsi tulee käskee et : otat sen sun serkkus mukaan teidän juttuihin ettei sen tarttee olla yksin..."
Noh tässä taas huomataan ettei mun serkku osaa toimia taikka ajatella mun sukulaisten mielestä sillä jos hän haluaisi olla mun kanssa niin kai se nyt olis sitten mun kanssa .. Mä en kiellä mut en pakotakkaan ja siksi mä olen ainut ihminen jota se kunnioittaa sen vanhempien ohella.
Huoh.. Toivottavasti huomenna ei vituta enää näin paljooo...
Srry jos on kirjoitus virheit kirjoitan nopeemmin ku vituttaa...
Se on niikuin sun sielust puuttuis palanen tai kuin
Kävelisit metsäs jalat hyttysen puremil.
Kaikki mitä halusit ja vihasit on se yks asia mit et voi saada.
Pidät toivoa yllä.
Silti mä jatkan matkaa .
Tuun takas ,
Ja sä päästät mut sun syliis .
Sit mua hämmentää..
Enkä ymmärrä ja mua kaduttaa, koska
sä tiiä et näin voi käydä viel tuhat kertaa ja silti must tuntuu ettet välittäis paskan vertaa vaan sä annat anteeks mun synnit joihin en itekkään usko .
Ja siks...
Älä sano et oon täydellinen sil en oo.
Mä oon musta enkeli jonka sä tuot valoon.
Enkä mä lennä enkä mä naura Mä putoon koska sytytin taivaan tulee ja Mä itken kun sä et suutu tai vihaa vaan vannot ettet jätä mua koskaan.
Mihin sä jätit sun uskos? Se ei ollu kiinni muissa vaan se oli kiinni mussa ja mä putosin.
Ja jatkoin matkaa.
Katottiin bestiksen kanssa leffa nimeltä The grey ja siinä oli heti alkuun hieno monologi johon pystyin samaistumaan niin paljon, että päätin laittaa sen tännekkin. :3
Sekunttiakaan ei kulu ilman, että ajattelisin sinua.
Tahdon nähdä kasvosi.
Tuntea kätesi kädessäni.
Tuntea sinut minua vasten.
Tiedän ettei niin tule käymään.
En voi saada sinua takaisin.
Liikun samaan tapaan kuin kuvittelen kirottujen liikkuvan. Tuntuu siltä, että se on vain ajan kysymys. En tiedä miksi kirjoitan tätä. En tiedä mitä iloa siitä voi olla.
Tiedän etten voi saada sinua takaisin.
(Alkuperäinen teksti -->)
There's not a second goes by when I'm not thinking of you in some way.
I want to see your face, feel your hands in mine, feel you against me.
But I know that will never be, you left me and I can't get you back.
I move like I imagine the damned do, cursed. And I feel like it's only a matter of time.
I don't know why I'm writing this, I don't know what can come of it.
I know I can't get you back.
Voin samaistua tuohon tekstiin..
Silloin kun mun eksä sano tappavansa ittensä sanoin et jos teet sen niin mä en anna / halua kenenkään ikinä rakastuvan muhun sillä tuhoon kaiken mistä välitän.
Voi kuulostaa taas itse sääliseltä mutta kaikki ansaitsee parempaa kuin mä.
Siis miten kukaan voi olla onnellinen mun kanssa jos en ole itse onnellinen?
(No se joku saattaisi tehä mut onnelliseksi)
...Mä en voi lupaa mitään voin vaan leikkii tunteillas..
Miten kukaan voi haluta mua jos mä en halua?
Oon miettinyt paljon sitä kun mun ex:ä sano mulle
" et tee ittelles palvelus ja tapa ittes"
Se varmaan tarkoitti et tekisin muille palveluksen (varmaa jollekkin harvalle joiden persettä kutittaa mun olemassa olo)
Mut mä oon tullu siihen tulokseen et jos sen ajattelee kirjaimellisesti niin olishan se palvelus itelleni.
Kelaa nyt ei enään surullisia ajatuksia eikä enään tuskaa. Se kaikki olis vaan ohi.
Ja näin parhaan kaverin sanoin :
"Ne harvat Ihmiset on ne jotka sitoo mut tähän elämään, en mä muuten tääl olis"
"Muuten mä olisin mennyt jo ajat sitten"
Eli se olis palvelus itselleni mut samalla maailman itsekkäin teko niitä kohtaan jotka välittää susta ees vähän .
Tää pointti oli varmastikkin itsestäänselvyys mut tulee silti aina mietittyy vähän kaiken näköstä näin öisin kun ei saa nukutuksi.
"Sun pitäis mennä elämässä eteenpäin."
sekoan yksinkertaisissakin askelissa
©JOSE
http://keinulaudalla.blogspot.fi/search/label/sin%C3%A4?m=0
______________________________________________
Kaikki ton viivan alla on taas mun kirjoittamia..
Rutistan itseäni kasaan enemmän ja enemmän
mieleni sanoo
"olen turvassa"
aivoni kertovat etten saa happea.
Väsymys muuttaa maailmaa.
Kaikki heiluu kivasti..
Voisi vaikka nukahtaa.
Eikä herätä ollenkaan.
Viime kesänä kaikki oli hyvin.
Kaikki oli tuttua ja turvallista.
Tämä kesä on uusi..
Ensi kesää tuleeko ollenkaa?
Herätä minut sitä seuraavana
ja
katsotaan uudestaan.
Klo on 4 aamu yöllä enkä saa nukutuksi..
Just kun luulin että tilanne ei voi pahemmaks mennä / luulin et kaikki on hyvin niin boom..
Tajusin että "Find what you love and let it kill you" pätee vähän kaikes mitä rakastaa.
Oon tottunu et mua kohellaan paskasti siks en huomaa sitä ku kaverit sanoo et kui kestät mitä/sitä/tätä/tota.
Mut oon varmasti ansainnu sen.
Mitä mä olen tehnyt et ansaitsen sen???
Koko mun lapsuuden suurin osa on inhonnu mua.. Vihannua mua.. Haluun vaan et joku rakastais mua ..et mahd. Moni välittäis ees jollain tasol..
Onks se niin väärin..
Miks et usko mua?
Miks uskoisit?
En mäkään usko itteeni miks muitten pitäis?
Sä et rakasta ittees .. Ajattelet varmaan samaa ..mut sun ei pitäis..
Sä ja moni muu on niin paljon tärkeempi tälle planeetalle ku mä..
Miks synnyin? Aiheutan vaan kaaosta..
Haluun hyvää.. Mut lopputulos ei oo ikin oikee.. Oon pettymys.. Ittelleni ja muille.. Anteeks kaikille.
Ei en ole itse säälinen vaan 100% sitä mielt et jos lopettaisin muiden ihmisten elämään tunkeutumisen kaikil tasoil nii kaikki olis paremmin.. Oon nähny sen käytännös.. Ja oikeest pahin on se et tarkoitan hyvää..
Tää on kuin kierre mut kukaan ei vihaa enää mua paitsi minä itse..
Kaikki sattuu .. "LIFE IS HARD AND THEN YOU DIE"
IT'S A FACT ..
Mood -pist -_-
Kasvaminen aikuiseksi ennemminkin hämmentää kuin pelottaa.
Ei tiedä onko enemmän lapsi vai aikuinen ja miten pitäisi käyttäytyä.
Aikuiset ja auktoriteetit vaatii sulta isojen päätösten tekoa ja vastuuta vaan lisätään.. Silti kun kysyt pääsetkö ruisrockiin sulle sanotaan että latotaan parin vuoden päästä ku oot vanhempi.
Tai jos teet jotain tyhmää nii " hei sähän oot jo melkei aikuinen et kyl sun pitäis olla vähän fiksummin" ..
Tai ikuinen perus kun kysyt vaikka vanhempien erost
"puhutaan siitä ku oot vanhempi ja ymmärrät" ..
Mä en ymmärrä jos pidätte meit niin lapsina miks annatte meidän jo nyt päättä mitä tehää meidän elämäl viitaten lukiohi ja amiksiin hakemista.
Noi suomen kieliset runot on mun toisen parhaan ystävän kirjoittamia. <3