Everything i loved became everything i lost

Mä olen vaihteeks "iloinen" jos niin voi sanoa.

Mun paras ystävä tulee tänään  landelta Helsinkiin enkä oo nähny sitä pitkään aikaan 

( ollaan oltu n. viikko eros ja hirveä ikävä)

Harmi vaan ku lähden turkkiin mutsin kanssa heti sunnuntaina ja ollaan siellä viikko.

Vähän hermo lomaa mulle niinku mun psykologi sanoi mulle heti kesälomal ekalla viikolla..

ei oo tullu pahemmin pidettyä.

Tänään on Helsinki pride ketä kaikkia tulossa?

Ite menossa ystävien kanssa ..sanoisin et saa tulla juttelee jos en olis anonyymin tääl mut siks pikku vinkiksi, että pitäkää hauskaa ja tutustukaa ihmisiin.

( GAYPRIDE 2014 <3 )

Hey you, see me, pictures crazy.

So much has happened in such a short space of time
Too much if you ask me.
This has gone too difficult  because of external factors..

My so called boyfriend tryed to kill himself and his excuse for that was " i love you, but i don't think you feel the same / you don't really want me" " i'm doing this for you coz i love you and you deserve more that me" and i said that he dosen't really love me if he is not ready to try make are relationship better... that if it's easier just die than try to work thigs out : "you don't love me and i'm going to hate you if you kill yourself".
Coz of him i had panic attact and i cried all night.
Fortunately, he did not kill himself .
(I think he was bluffing)

All my friends instruct me to leave him, but i'm scared what he might do, and i would feel guilty ... also i like him..i think?

At this point i really dunno what to do anymore.. i'm losing my mind    again.

The only good thig what has happend to me for a while is that  i'm going to get some help.
My  shrink told me to go see a doctor who will give me a referral to the research, assessment and crisis clinic (TAK)<---link--.



 that video opened my eyes.. (The reason why I love onision)


"I don't feel it anymore
I don't see, anymore,
I don't hear, anymore,
I don't speak anymore,
I don't feel."

"I don't feel it anymore
I don't sleep, anymore,
I don't eat, anymore,
I don't live anymore,
I don't feel."

- System of a down - Atwa -

Ajatusten meri on sumea ja kylmä

"Sun pitäis mennä elämässä eteenpäin."

Yrittäisit itse, näillä jaloilla ja

tällä koordinaatiokyvyllä

miten voisin ottaa vastuuta mistään, jos

sekoan yksinkertaisissakin askelissa

anteeksi äiti, ei minusta ehkä ihan tanssijaa tullut

©JOSE

http://keinulaudalla.blogspot.fi/search/label/sin%C3%A4?m=0

______________________________________________

Kaikki ton viivan alla on taas mun kirjoittamia..

Rutistan itseäni kasaan enemmän ja enemmän 

mieleni sanoo
"olen turvassa"
aivoni kertovat etten saa happea.

Väsymys muuttaa maailmaa.
Kaikki heiluu kivasti..
Voisi vaikka nukahtaa.

Eikä herätä ollenkaan.

Viime kesänä kaikki oli hyvin.
Kaikki oli tuttua ja turvallista.

Tämä kesä on uusi..

Ensi kesää tuleeko ollenkaa?
Herätä minut sitä seuraavana
ja
katsotaan uudestaan.

Slay yourself

Klo on 4 aamu yöllä enkä saa nukutuksi..

Just kun luulin että tilanne ei voi pahemmaks mennä / luulin et kaikki on hyvin niin boom..
Tajusin että "Find what you love and let it kill you" pätee vähän kaikes mitä rakastaa.

Oon tottunu et mua kohellaan paskasti siks en huomaa sitä ku kaverit sanoo et kui kestät mitä/sitä/tätä/tota.

Mut oon varmasti ansainnu sen.

Mitä mä olen tehnyt et ansaitsen sen???

Koko mun lapsuuden suurin osa on inhonnu mua.. Vihannua mua.. Haluun vaan et joku rakastais mua ..et mahd. Moni välittäis ees jollain tasol..
Onks se niin väärin..

Miks et usko mua?
Miks uskoisit?
En mäkään usko itteeni miks muitten pitäis?
Sä et rakasta ittees .. Ajattelet varmaan samaa ..mut sun ei pitäis..

Sä ja moni muu on niin paljon tärkeempi tälle planeetalle ku mä..

Miks synnyin? Aiheutan vaan kaaosta..
Haluun hyvää.. Mut lopputulos ei oo ikin oikee.. Oon pettymys.. Ittelleni ja muille.. Anteeks kaikille.

Ei en ole itse säälinen vaan 100% sitä mielt et jos lopettaisin muiden ihmisten elämään tunkeutumisen kaikil tasoil nii kaikki olis paremmin.. Oon nähny sen käytännös.. Ja oikeest pahin on se et tarkoitan hyvää..

Tää on kuin kierre mut kukaan ei vihaa enää mua paitsi minä itse..

Kaikki sattuu .. "LIFE IS HARD AND THEN YOU DIE"
IT'S A FACT ..
Mood -pist -_-

Can you hear me, I know I'm just a whisper..

"Pää on kipeä  sisältä pimeä , sattuu satuttaa"

Mul on paha olo oksettaa.. eikä tää oo uus juttu..
Mut en haluu mennä oksentaa koska se ei tunnu kivalta ja en haluu muuttuu bulimikoksi.
Niiku sanoin tätä on jo jatkunu jonkin aikaa .. johtuuko se mun päänsisäisist syistä vai jostain muusta?? en tiiä.. pitäis mennä lääkäriin .. paitsi eihä ne mitään tiiä .. antais vaan väärän diaknoosin.. eikai tää mitään oo.. toivottavasti...

Ruohonjuuri tasolla

Kasvaminen aikuiseksi ennemminkin hämmentää kuin pelottaa.
Ei tiedä onko enemmän lapsi vai aikuinen ja miten pitäisi käyttäytyä.
Aikuiset ja auktoriteetit vaatii sulta isojen päätösten tekoa ja vastuuta vaan lisätään.. Silti kun kysyt pääsetkö ruisrockiin sulle sanotaan että latotaan parin vuoden päästä ku oot vanhempi.
Tai jos teet jotain tyhmää nii " hei sähän oot jo melkei aikuinen et kyl sun pitäis olla vähän fiksummin" ..
Tai ikuinen perus kun kysyt vaikka vanhempien erost
"puhutaan siitä ku oot vanhempi ja ymmärrät" ..

Mä en ymmärrä jos pidätte meit niin lapsina miks annatte meidän jo nyt päättä mitä tehää meidän elämäl viitaten lukiohi ja amiksiin hakemista.

Noi suomen kieliset runot on mun toisen parhaan ystävän kirjoittamia. <3

Helsinkiä pakoon..

Ehkä mut vaan on pilalle hemmoteltu.

Välillä mä havahdun todellisuuteen mun oman pään sisält  ja alan funtsii et miks en vaa tyydy siihen mitä mul on .

Mä makaan sohvalla miettien et kun kesällä haluaisin tehdä kaikkea mahdollista esim. Olla kavereitten kanssa, bilettää,käydä ulkomailla ja käydä landella.

Nyt ku oon lande haluun takas Helsinkiin. -------------------------------------------------------------------

Mä makasin sohvalla miettien et kuinka haluun kotiin omaan sänkyyn makaamaan ja leikkimään perunaa.
Sit aloin miettii et  miks kotiin ku siel valittaisin tyylil et miks en oo stadis vaa leikin perunaa koton? 
Vois vaan tyytyy tähän sohvaan ja leikkiä perunaa . Miks en nauti siit mitä mul jo on ?
Mun pitäis tehä kaikkee samaan aikaan ja olla kaikkialla etten menettäis mitään muutku järkeni joka on jo horjunu tossa tekemisen paljoudes mist puhuin aiemmin.

Ehk elämä olis helpompaa jos vois vaan olla iloinen siit kaikest mitä on..

En tarttee enempään mut en pysty pitää mistään pidemmän päälle.

Oon kuin lapsi joka kyllästyy uuteen leluunsa hetken päästä.

Mikä mus on vikana?

Kuka mä olen?

Oonks mä oikeest tälläinen vai onko mussa jotain muuta mitä en oo löytäny?

Auta mua.

The Chosen Pessimist

Toi biisi ei nyt hirveämmin sovi tähän blogitekstiin ( mut se on vaan niin hieno biisi In flamesilt) sil oon ilone mm. siitä että pääsin opiskelee sinne minne hainkin. Olin 10 joukossa 115 ihmisestä jotka pääsi sisälle eli alle 10% joukossa et aika hyvin. Nyt mul on ainakin 1 asia mis en oo sössiny mun elämän aikana.

Veli ooks sä rikki?

Mä olen sekaisin ( yllätys yllätys :D )
Mut siis mun mieli ala vaihtelee silei ylös alas, että vaikka mulla on tällä hetkellä ihan hirveän paskat fiilikset oon silti iloinen. Taitaa johtuu siitä että mul on juttuu yhen ihanan ihmisen kanssa ...
Rakastuminen/ihastuminen/kiintyminen on hirvein asia tässä maailmassa, koska se sattuu.. se sattuu ku ootte erossa tai viimestää sitten kun erootte, mut sillä on se hyvä puoli, että sä unohdat kaiken pahan ja ahdistuksen edes siksi hetkeksi ku oot sen tietyn kanssa. Sitten te erootte vaikkakin hetkellisesti niin alkaa ahistaa se ero ja ajatukset palaa. Sit jollain tavoin se suhdekkin ahdistaa koska se aiheuttaa pahaa oloa sulle mut sit se ihana ihminen soittaa sulle ja puhuu mukavia ja sä oot vaan niin iloinen ku kuulet sen äänen. Tajuuteko mun pointin . Mun mieliala menee niiku pikavuoristorataa koska se yks nostaa mut aina välillä sieltä hetkeksi<3

Mä vaan en tiiä mitä tehä tän ahdistuksen kanssa sillon ku hän ei oo paikalla.

 Between love and hate
Which path to follow?
How can I keep balance in this race?
Come faith, I'm dying... Slowly
 - In flames -The Chosen Pessimist

So glad we've almost made it So sad we had to fade it

Tiiäks .. Siinä et sanoo sitku mä muutan kotoa pois / muutan kotoa pois yksin on se koko asian pointti.. Eli olla YKSIN . Rakastan kesä öitä sillä sillon se oot vaan sinä ja yö.
Ajattelemisen rauha on vaan jotain niin ihanaa .. Se et saat olla yksin ja tehdä asioita rauhassa on jotain mitä kaikki tarttee sopivin väliajoin.
Mulla nyt vaan sattuu olemaan kaikke tässä meneillään enkä saa nukutuksi kun päässä vaan pauhaa kaikki ajatukset kuten : Pitää siivota , pyyhkii pölyt , säveltää , soittaa Pianoa , sovittaa biisi pianol , soittaa kitaraa , tyhjentää kone paskast , pelata , olla sosiaalinem , olla yksin , käydä terapias , käydä kaupas , olla somessa , editoida jotain , mennä kaverille , nukkua , levätä, syödä, käydä suihkussa , meikata , pestä hampaat , pukea ," pestä pyykkiä" , olla ulkona , syöttää hamsteri , vaihtaa vedet , siivota häkki ,  laittaa julisteet , kysyä hyllystä , juoda teetä ja chillata , JNE... oon niiiiin uupunut tosta kaikesta..  ( normaalille ihmiselle toi ei olis viel mitään mut mä en vaa jaksa.. Masennuksenko takia?? En tiiä..)
Henkisel tasol etten vaan jaksa enään tehdä yli puoliakaan noista joka alkaa ahdistamaan sitku tyylil kavereit tulee meille ja sotkee viel lisää ja mun pitäis elää kaikes siin kaaokses? Haluun jäädä vaan sänkyyn makaa mut aivot ei anna.. " viel on niin paljon tehtävää" ne hokee..
Syy miks oon aina niin väsyny.
Sit terapeutti käskee ottaa lomaa...
Toi on jatkunu jo aika pitkään mut ei täl tasol.. Pahin on jos tunnen ittes yksinäiseks.. Mut et jaksa ihmisii huoh...

Mitä olikaan? ennen kuin alkoi olemaan? Aika niin, että mä saan jäädä vaan makaamaan.

Nää yöt tuntuu tyhjilt tääl kaupungin sykkees.
Lähiös ne on kauniita ja kyllä täällä stadissakin houkutelee tuo yö elämä..
Mut ei montaa yötä.

Ekana yönä täällä Kalliossa mulla oli palava halu päästä yöllä ulos ..
Päästä juomaan huolet pois..

Nyt näin toisena yönä
Kaikki tuntuu niin

kylmältä... Tyhjältä... Tarpeettomalta

Näen itseni tuossa kuvauksessa.

Mikä on elämän tarkoitus?
Filosofit on kysyny samaa kysymystä jo  vuosien ajan .
Joillekkin se on palvella jumalaa toisille taas olla perheen kanssa tai olla osa jotain suurempaa.

Tieteellisessä mielessä se olis lisääntyä ja kuolla.

Musta tuntuu että mun elämän tarkoitus on kärsiä mahdollisimman paljon maksaa verot ja kuolla.

Se on taas ihan eri juttu mitä mä haluan tehä mun elämän aikana mutta musta tuntuu ettei elämällä oikeasti oo tarkoitusta ellei joku sitä sulle määrää kuten esim. valtio viitaten tohon verojen maksuun.
Miks elämäl ees pitäis olla tarkotus? Eiks sitä vois vaan elää? Tarkoitus kuulostaa siltä et tähtiin olisi kirjoitettu et mitä sun TÄYTYY tehdä sun elin aikana et sul elämä olisi täyttänyt sen tarkoituksen.

En mä en usko siihen enkä suostu uskoo.
Samantien voisin uskoo jumalaan ja  lentävään spagetti hirviöön.
Sulla tulee elämässä vastaan monta tienhaaraa joissa sinä päätät mitä sun elämässä tapahtuu aka seurausetiikka.

Useimmat sanoo et jos oot todella pahasti masentunut tai oot yrittäny itsemurhaaniin sä olet hävittäny elämäsi tarkoituksen vaikkakin mun mielestä se ei oo siitä.

Sä oot vaan tajunnu kuinka tekopyhää paskaa tää kaikki on ja kuinka turha /mitätön sun elämä on.
Kaikki vaan oottaa sulta koko ajan enemmän ja enemmän kunnes oot loppuun palanu ... Sitten sulle voidaan antaa sun loppu iäksi eläke joka kestää sen parikyt vuotta ennenkuin kuolet.

Nyt joku varmaan kysyy et pitäiskö kaikkien sit vaa laiskotella kotona.

Ei

Mä en keksiny tohon mitään argumenttia masentuneiden puolesta atm joten voi olla että ehkä me ollaan laiskoja.. Ei me ollaan nii uupuneita ja selvästikkin elämän ja yhdyskunnan alisuoritujia eli niitä heikompia yksilöitä jotka ei kestä tätä kaikkea ja alkaa kiukuttelemaan siitä kuinka kaikki on niin helevetin uuvuttavaa /vaikeaa.  Mä oon oikeestaan vihanen ittelleni siitä että kuulun näihin niin sanottuihin alisuoriutujiin .

Mä olen vaan suuri pettymys maailmalle.

Miks mä synnyin ?

Mä en selvästikkään halunnu syntyä ..
Sillä meenasin tukehtua napanuoraan.
Ajatelkaa .. Oon yrittäny itsarii jo ennenku synnyin.. Tosi HC.. Mut siis oikeesti
Oon lapsesta asti kysyny iteltäni tota samaa kysymystä /toivonu et en olis syntyny / haluaisin olla kuollut ... Sanotaanko et nää ajatukset alko 2-3 luokalla .. .
Oon pettyny itteeni yksilönä.
Musta vaan ei oo mihinkään tai täyttämään kenenkään odotuksia.

Faija sano joskus mulle ku olin viel ala-asteella että "sähän sitten meet lukioon eikä mitään muttia"

Faija on mulle se vanhempi jota en nää melkein koskaa mut jota mä kunnioitan.

Pahinta tässä on että mä en mee lukioon koska mun k.a ei riitä enkä pärjäis siellä.

Multa ei oo ikin pyydetty paljon..
Mut pienimmissäkin asioissa muhun on petytty..

Jossain vaihees tuli se aika milloin kaikki lopetti mun osalta asioiden odottamisen..

Ne tajus etten oo mitään tai kukaan .

Kokonais valtaisesti nauti sillä Tää on tässä tää on tässä.

Tuli tässä näin mieleen kun yöt nyt vaan sattuu olemaam mun itsetuhosinta aikaa.
Yleensä just se et on yö saa mut olemasta itsetuhoinen koska ajattelen et oon vaan väsynyt ja tartteen unta..

Kuitenkin..

Tänä yönä mulle tuli mieleen et entä jos mä kuolisin tänään niin mitä sä ajattelisit?
(viittaan nyt mun läheisiin tolla sä ilmaisul)

Mä uskon et moni osais vastata sil samal vastauksella että itkisin ja yhyhypäläpälä .. Se sama vanha loru.. Ei sitä ajattele et joku päivä sun vaikkapa paras kaveri tai äitis makaa siinä vuoteella kuolleena.
Kyl sä tiiät et se tulee tapahtuu mut et sä sitä ajattele..
Mä en tykänny mun ala-aste vuosista just sen takii koska mä ajattelin sitä joka toinen päivä..
Mä ajattelin että joku päivä mä oon tässä maailmassa yksin kun mun äiti on kuollut. (Huom ei ollu hyvii kavereit mul oli vaan mu mutsi ).
Mä uskon et noi ajatukset johtu mm. Mun mummin aikaisest kuolemast.

Mut takasin munnkysymykseen..
Mitä sä oikeesti tekisit?

Mä itkisin enkä uskois sitä..
Mul kestäis ihan sika kauan tajuta et jku mun läheinen on poissa..
Mul olis raastavan surullinen olo mut samal tyhjä.

Kysyisin miks? Miks sen piti kuolla? Kaikisita maailman ihmisistä? Miks hän? Ottakaa mut älkää häntä..

Joten kuvittele joku aamu kun heräät mun vierestä ja näät vaan mun elottomat kasvot mitä sä eka ajattelt?
Onks se pelkkä järkytys vai paniikki vai jäädyks sä?

Ei tohon oikeesti voi vastata.. Ei sitä tiiä kunnes se o omal kohal...
Mä oon menettäny niin paljon mun elämän aikana et mul on pieni käsitys..

Ja siihen hän mun elämä perustuu ..
Katkeriin menetyksiin.

See my point?

Onni, tuo maailman vaikein asia.
Sitä kiertää niinku kasia.
Sitä tyhjentää niinku lasia.
Ja suurimmaks osaks se on pandoran rasias.
Se on siellä, visusti piilos.
Se, et oon saanu kokee onnee, ni kiitos.
Kyl mä tyydyn jo tähän,
mut voisin silti ottaa sitä lisää ees vähän
tähän sydämeen. Se mitä sieltä tulee,
sen mies kertoo kynälleen.
Ja kynä puhuu puolestaan,
ilman onnee sitä mies elää pelkästään kuolemaa.
Ja näin ne nuoret miehet kuolee nuorena,
ja jos ei tänään, niin viimeistään huomenna.
Ja kun mä avaan mun silmäluomea,
ei posiitiviset ajatukset mua huojenna.

Miksi onnee on niin vaikee saada?
Ja kun se tulee, miksei aika voi laahaa?
Ja miksei sitä voi saada enempää?
Ja miks sen tajuu vast, kun sen menettää?
Miksi onnee on niin vaikee saada?
Ja kun se tulee, miksei aika voi raahaa?
Ja miksei sitä voi saada enempää?
Ja miks sen tajuu vast, kun sen menettää?

Elämä on illuusiota

Menin tänään nukkuu aamu 6 aikoihin ja heräsin yhdeltä.
Sit aloin soittaa kitaraa ja yritin säveltää ja purkaa mun oloa sanoituksiin.

Ne on kyl  vielä aika raakileet, mutta kai niistäkin tulee vielä jotain.

Sit menin syömään pari kalkkuna leikkelettä sil mul on nälkä mut en haluu syödä sillä ei tee mieli oikein mitään.
Joten tein teetä.

Mä en tykkää siitä minkä nään peilissä.
Mä voisin näyttää niin paljon paremmalta.

Ja nyt istun kitara kasan keskellä ja kuuntelen Jujun "Hullu" biisii..
Taidan mennä takasin säveltää.

Because one day, I'll leave you...

Nyt ku oon kirjoitellu tänne kaiken näköstä musta tuntui / tuntuu hyvältä mut n. 20 min sen jälkeen, kun oon julkaissu sen tekstin, paha olo palaa..
mä tunnen ku se alkaa kiemurella mun polvista ylöspäin kohti vatsaa, keuhkoja , päätä, ajatuksia.
En jaksa sitä just ku mul on ollu hyvä olo paska fiilis ja ahdistus palaa.... vittu saatana...

taidan tehä samaa mitä aina... kattoo netflixii tai kuunnella musaa kunnes unohan et mulla on joskus ollu hyvä olo niin ei tunnu niin pahalta.

Through the darkness and broken glass I'll come for you, if you only ask And there i'll stand Just for you.

Sit ihmetellään kun oon henkisesti uupunut enkä jaksa yleensä tehdä mitään sen mitään sen kummoisempaa kun mennä parhaalle kaverille juomaan teetä tai olla kotona koneella .

Minun parhaalla kaverillani menee sen verran huonosti ajoittain aka koko ajan etten haluu kuormittaa sitä omil huolilla paitsi vähän kerrallaan. osa syy on myös se etten ikin muista miks oon niin vitun sekasin ja toine syy on se etten vaa pysty puhuu vaik haluaisin ( joka johtunee taas siitä etten haluu huolestuttaa sitä) se on aina ollu mun tukena niin nyt on mun vuoro olla sen.

onneks meen parin viikon sisään varmaan nuorisopolille juttelee ja sitä rataa ku mä saan koht vissii lähetteen sinne.. ihan hyvä vaan kai... emt mua pelottaa et ne " korjaa mut"... sillä "elämä on kuin vuoristo rata... mitä korkeemalle pääseet sitä nopeemmin meet alas".
Mä pelkään et millsast elämä on ku oot koko ajan hyväl tuulel vai onks sellast...ei?
Mun lempi kausia mun masennukses on ne ku sä et vaan tunne mitään / välitä mistään sen kummempaa. Sillä sillo ku et tunne mitään mikään ei oikeestaan satu henkiseltasol ja voit tehä melkei mitä vaan.

tuli muuten mieleen tässä näin et äsken ku kirjoitin sitä mun elämän tarina ja traaginen lapsuus yhyhyhy postausta jonka aikana itkin enemmän mitä yleensä itken puolesvuodes eli vitusti liikaa.
et pitäis itkee useemmin jos pystyis sillä atm mul ei oo niiiiiiin paskat fiilikset / ahdistunu fiilis ku yleensä kiitos siitä aivot.

Onks masennus muka sairaus??
Itehän sä sitä ruokit ja ruokit kunnes et osaa enää hallita sitä sun pahaa oloa ellet oo järkevä ja ajattele le'positive asioita.
 Jotkut on vaan syntyny masentuneina mä muistan että ikäluokasta 4-6 oli mun iloiset lapsuus vuodet ja 7-nyt ne paskat. Mut mun paraskaveri.. musta ja siitä tuntuu et se on aina ollu masentunut... sillä ei ollu mikään maailman iloisin lapsuus.(mutta ei siitä sen enempää)
kai se sitte o sairaus ku et saa sitä pois ...
mut sen takii sun pitää vaa oppii elää sen kanssa sillei et se ei haittaa niin paljon sun arki elämää.

mun mielestä mun masennus joka on kuulemma vaka on enemmänkin kaamos ja kausittais masennusta koska oon JOKA VITUN IKINEN TALVI IHAN SAATANAN MASIS ET ITTEENIKIN ÄRSYTTÄÄ ja sit siin samal mul on sellasii parin viikon kausii jolloin oon hyväl tuulel. emt oon vähän outo... mun pää ei osaa päättää onko se ny iloinen vai ei... :D
Näit postauksii ny tällee sataa kun unohan aina sanoo jotain ku oon saanu julkastuu yhen..

"And if you cry, i'll hold your head up high
I'll be there by your side
I will be your guardian angel"

Mikä onkaan sun ajattelu tapa? Pidä mieles ettei ajattelu tapa..

Nyt kun ihan sairaaks heittäydytään mun omasta mielestäni siis niin tässä tulee mun itsemurha ideat.
Puolet on sitten mun parhaalta kaverilta saatu <3 ( en oo sit ajatellu tehä itse murhaa koska mulla on niin paljon ihmisiä joiden takia en voi tehä sitä (en vois ns." elää "itteni kanssa sen jälkeen) ja muutenkin venaan valoisampaa tulevaisuutta.


Humalassa:

 juosta auton alle , hypätä sillalta , viiltää ranteet auki , yli annostus unilääkkeitä, viiltää valtimot auki.

Ja kyllä mun on pakko olla humalassa tai aineissa ei siitä muuten mitään tule.

Hyppäminen olis kyl hienoa koska se putoamisen tunne / lentämisen tunne :D emt..

Vihdoin tiedän susta kaiken, enkä pelkää päästää irti..

Yks isoin syy mikä mua ahdistaa on mun äiti.

Voisin sanoo että vihaan sitä ...

käyttäydyn  tosi paskamaisesti sitä kohtaan...

ja se saa mulle tosi paskat fiilikset.. onhan se kuitenkin mun äiti ja haluun et sil o hyvä olla ja etten vittuilis sille koko ajan tai edes haluaisin nähä sitä.

Mä en vaan haluu/ pysty olla / puhuu nätisti sille tai olla samassa tilas murjottamatta ( poikkeus tilanteita kyllä löytyy) 

Mun mielestä se ansaitsee sen mut taas toisaalta ei koska se on mun äiti, mut se miten se on kohdellu mua näitten vuosien varrel on jotain niin syöpää et huh huh ....

se on saanut  mut tuntee etten oo tarpeeks hyvä tähän maailmaan minkä takia oon mm. halunnu etten olis ikinä syntynykkään. Se on saanut mut tuntee itteni läskiks ja sitä kautta rumaks.
Se on huutanut mulle melkein aina ja sillo ku opettelin lukee se huus mulle ku en osannu vaikka mulle on todettu ties mitä avaruudellisen hahmottamis kyvyn häiriöitä sun muita.

Mä oon tuntenu ettei kukaan tässä maailmassa rakasta mua... ei kukaan ... ei mun äiti ... ei mun isä... ei mun suku... eikä mun silloin niin kutsutut " kaverit" jotka piti mua ärsyttävänä ja alempi arvoisena kuin ne.  Ainut ihminen joka merkkas mulle sillo oikeesti jotain oli mun mummi joka kuoli suomen vitun lääkäreitten takia jotka päästi sen liian aikasin sairaalasta kotiin ja hän kuoli heti seuraavana yönä aivoveren vuotoon.

Mä olin surullinen seitsemän / kahdeksan vuotias pikkutyttö joka oli menettäny hänelle maailman tärkeimmän ihmisen ja sit  mua alettiin vielä kiusaa sen jälkeen. Nimittelee läskiks , rumaks , gootiksi aka ernu , hörökorvaks ja et mulla oli vihreet hiukset... sit mua alettiin syrjiii..

onneks sit vitosluokalla yhet kaksos tytöt tuli mun luokalle jotka oli mun ainoot " oikeet ystävät silloin " en olis pärjänny ilman heitä <3 kiitos teille että ootte kestäny mua näinkin pitkään <3.

Heidän ansiosta mä pääsin mun kiusaajista yli enkä kanna kaunaa enään kellekkään vaan kiitän et ne teki musta tän ihmisen joka oon nytten.

aika jännää että mun mummin kuolemasta on jotain 7-8 vuotta? ja sen ajatteleminen saa mut vieläkin itkee ihan kunnolla( varmaan ainut asia joka saa mut itkee) . Must tuntuu etten oo rakastanu ketään niin paljon ku sitä ja mun parhaita  kavereita .


NS. itsevarma ihminen musta tuli vasta 8 luokan ja 9 luokan alussa , kun mun nykyinen paraskaveri oli ensimmäinen ihminen pitkään aikaan joka sai mut tuntee et joku oikeesti rakastaa ja välittää musta just sellasena ku oon ja hänen ansiosta voisin kulke pelkkä jätesäkki päällä kaikki päivät koska mä tiiän että hän tai mun toinen paras kaveri tulee aina olee siellä mua varten jos ikin tartteen niitä <3

Tökkää takas

Mä en tiiä mistä aloittaa...

 Atm mua ahdistaa..
 mua ahdistaa se, että mä en hallitse mun mielen terveyttä aka.
 " i feel like i'm losing it" & 12 päivä tätä kuuta tulee tulokset pääsinkö opiskelemaan.
Mua pelottaa molemmat vaihtoehdot sillä jos pääsin sisään en tiiä oonko henkisesti siinä kunnossa että jaksan opiskella, mut jos en päässy opiskelee mutsi heittää mut pellolle ja mä en tiiä mitä teen mun elämällä siinä vaiheessa en varmaan tarvii sitä enään.....ehkä.

Sit mun paraskaveri..... mä en tiiä ollaanko molemmat niin hullui etten huomaa et se on sairas, koska ainoot kerrat millon oon huomannu on ollu sillo ku olin psykiatrises sairaalassa kattomassa sitä ja sille tuli ahdistus kohtaus ja toisen kerran tänään ku se ja sen äiti " keskusteli" ( riiteli keittiössä ) sillä sen mutsi sano mm. et sä oot sairas, et voi heittää kaikkii sun huolia kavereitten niskaan sillä  niitten kapasiteetti kestä sitä ( josta olin omasta mielestäni erimieltä  mut what evs)  ja tartteet apuu .

JA
Miks pidän itteeni hulluna?
Mä nauran tai ennemminkin hymyilen aina kun viiltelen ( nautin siitä jollain sairaalla tavalla)
Mä ahdistun ihan oudoist jutuista.
 ja sit on viel ne jutut joita en osaa selittää .. mut onneks toi ei oo koko aikaista välillä on ihan " normi" olo ja ritän nauttia niistä vaikka yleinsä mulla silloin on tylsää.

Outoo on  ja tää on näköjään ihan uus juttu että mä nautin kivusta.
Esim. Kaaduin portaissa 13 senttisillä koroilla ja mä nautin siitä vaikka sainki hirveet mustelmat ja lihas kivut. Sit poltin näppini ruuan laitossa .... ei siinäkään mikään mut viimeks ku viiltelin mä oikeesti pelästyin

 mä en tuntenu sitä viiltoa ku vedin sen vaikka painoin semi kovaa sitä terää mun ihoa vasten.
Hetken musta tuntu et nyt tää on ohi....
mä aloin ajattelee että oli vaan viiltäny liian syvään ja oikeesti siitä valui ihan helevetisti verta mut mä en vaan nähnyt sitä ... mä luulin että oli kuollu siihen tuolille veren hukkaan ja et mutsi tulis kohta kattoo mua ja löytäis mut kuolleena siitä sit se  itkis ja soittais jonnekki.  must tuntuu vieläkin et oon kuollu ja teorian 1 mukaan kun sä kuolet sun aivot laittaa sun kuvittelee et elät viel ja teet mitä teetkään... teorian 2 mukaan oon toisessa ulottuvuudessa ja teorian 3 mukaan kuolema on jännä juttu jota ei voi selitttää.... se taas vie mun ajattelun olelliseen ja realistiseen ajattelutapaan eli mä en ole kuollut , mulla on vaan rauhallinen olo.
Ei sillä et pelkäisin kuolemaa mä vaan pelästyin et mitä tapahtu mut mun mieli vaan temppuili... mut siis kuka täys järkinen ajattelee noin?

( sori jos kirjoitin jotenin sekavasti.. en jaksa tarkistaa jotain lause rakenne virheitä atm)