Olin ollut noin 3 kuukautta kuivilla.
Mä oikeasti luulin että mä pääsin jo tästä että mä olisin tarpeeksi vahva.
Johtuneeko siitä että ilman kosteus oli heitellyt taiko siitä että en ollut syönyt mitään koko päivään , mutta me riideltiin.
Tai no mä haistatin vitut ja toivotin hyvää loppuelämää.
Sillä hetkellä ku sanoin ton ja ruuvasin terottimesta terää irti pienin kömpelöin liikkein. Mä jollain tavalla toivoin et tää olisi nyt tässä. Mulla oli vaan fiilis et i'm done mulla ei ole enään mitään syytä elää..
Tuntu pahalle ajatella noin sillä se ei ole totta.
Zhiu..zhiu......zhiuuh?
Kokeilin terää ihoani vasten se oli liian pieni tähän tarkoitukseen.
Aloin ruuvaamaan toista terää irti.
pyysin anteeksi wapissa poikaystävältäni.
Nyt terä pysyi jo paremmin kadessä.
Napsautin veden keittimen päälle puhdistaakseni terän.
Summeri soi kuin viimeistä päivää.
Menen avaamaan ja poikaystäväni juoksee luokseni ja halaa minua tiukasti.
"Ethän sä tarkoittanut mitä sä sanoit?!"
Hiljaisuus..
"Mä rakastan sua"
Halattiin siinä rapussa vielä hetki ja itkettiin hiljaa..
mä olin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti